Nykyään uusi tutkimus julkaistu European Journal of Psychotraumatology on osoittanut lupaavia tuloksia MDMA-hoidossa. Tässä proof-of-concept -kokeilussa toinen osapuoli kärsii PTSD:stä, toinen ei. PTSD:n trauma ei kuitenkaan aina ole eristetty. 

Kuten Candice Monson, yksi tutkimuksen tekijöistä, sanoi:

"Toisen kumppanin traumaperäinen stressihäiriö voi aiheuttaa ahdistusta parisuhteessa ja vaikeuttaa toistensa ymmärtämistä. Näyttää siltä, että MDMA-avusteinen psykoterapia voi synnyttää empatiaa ja yhteyttä... Muistaa, miksi he alun perin tulivat yhteen."

Pariterapia on rakkauden ele, jota ruokkii halu ymmärtää kumppania. Mutta joskus on tilanteita, joissa pelkkä keskustelu (jopa parhaan ohjaajan kanssa) ei vain mene mihinkään parin ajan. 

Miksi et siis käyttäisi MDMA:ta jään murtamiseen?

Tapa puhua tuskallisista kokemuksistas

Tutkimukseen osallistui kuusi pariskuntaa, joista kaikilla oli toinen kumppani, jolla oli jo ennestään PTSD-diagnoosi, ja toisella ei. Heidän istuntojensa mallina käytettiin CBCT (tai kognitiivis-behavioraalinen yhteisterapia)., joka on tarkoitettu sotilastaustaisille pariskunnille. Tällä kertaa 2 MDMA-istuntoa liittyi 15 tavalliseen istuntoon useiden kuukausien ajan. 

Miten se meni? Aika pirun hyvin, kuten kävi ilmi!

"MDMA:n avulla ihmiset voivat ehkä puhua tuskallisista kokemuksista ilman, että he kokevat kipua uudestaan... ja tuntevat enemmän ymmärrystä, avoimuutta, yhteyttä ja empatiaa."

Tutkijat havaitsivat, että MDMA:n lisääminen pariterapiaan tulokset olivat yhtä hyviä tai jopa parempia kuin pelkällä CBCT:llä tehdyissä istunnoissa. 

Vain 6 kuukauden kuluttua sekä pariskuntien parisuhde että yksilölliset PTSD-oireet paranivat seuraavasti paljon.

Richard Ingrasci, psykiatri ja avioliittoneuvoja, joka vastusti vuoden 1985 Schedule 1 -kuulusteluja, sanoi sen parhaiten:

"Olen nähnyt MDMA:n auttavan monia pariskuntia läpimurtoon... koska istunnossa syntyy huumausaineen vaikutuksesta turvallisuutta. On vaikea sanoin ilmaista, miten syvästi liikuttavaa on seurata, kun pariskunnat paranevat tällä tavoin MDMA:n avulla."

"Enää ei tunnu siltä kuin kävelisit munankuorilla"

On huomattava, että tutkimuksessa ei ollut valvontajärjestelyjä, joten sitä ei voida verrata CBCT-istuntoihin, joissa ei käytetä MDMA:ta. 

Mutta mitä he did vahvistaa, että se on täysin turvallista MDMA:n sisällyttäminen PTSD:tä sairastavien pariskuntien terapiaan. Huume ei myöskään pilannut muita tuolloin käytettyjä PTSD-hoitoja. Vihdoinkin - hyviä uutisia!

Yksi pari, Stuart ja Josie, joutui parisuhdeongelmiin sen jälkeen, kun Stuartin PTSD-oireet palasivat, juuri kun hän oli alkanut kääntää kurssia. Pariskunta päätti kokeilla CBCT:tä ja MDMA:ta... loistavin tuloksin. Lopulta heidän kokemuksensa julkaistiin pienenä pilottitapaustutkimuksena julkaisussa Journal of Psychoactive Drugs:

"Josie sai CBCT + MDMA -kokemuksen ansiosta tilaisuuden olla tuntematta, että hänen ei enää tarvinnut "kävellä munankuorilla", ja kokea helpotusta ahdistukseen ja jännitykseen. Yhdessä Stuart ja Josie pystyivät jakamaan kokemuksen Stuartin traumaattisista muistoista ja kohtaamaan ne yhtenäisesti ja hyväksyvästi."

Mitä seuraavaksi PTSD:n hoidossa?

Stuartin ja Josen pilottitutkimus osoittaa, miten PTSD ei vaikuta vain yhteen ihmiseen vaan myös hänen suhteisiinsa läheisiinsä. On siis järkevää suhtautua avoimesti kerran "järkyttäviin" uusiin hoitovaihtoehtoihin, kuten MDMA:han, varsinkin kun tulokset ovat niin myönteisiä.

Tässä on juju. Vaikka molemmissa vaihtoehdoissa oli MDMA:ta, potilaan toipuminen PTSD:stä todettiin olevan suurempi pariterapiassa kuin yksilöpsykoterapiassa. Ehkä kaksi on sittenkin parempi kuin yksi? Kuten Monson asian ilmaisee:

"Terapeutti voi ohjata pariskuntia puhumaan hyvin vaikeista asioista, jotka he ovat joko itse kokeneet tai kokeneet yhdessä - toista vastaan tai toisen kanssa."

Tutkijat aikovat nyt toteuttaa laajemman vaiheen 2 tutkimuksen MDMA-pohjaisesta PTSD-terapiasta. Toivotaan, että siihen mennessä saadaan monipuolisempi joukko pariskuntia, jo pelkästään siksi, että nähdään, miten MDMA rauhoittaa kaikenlaiset suhteiden!

Ajatus psykedeelien käytöstä PTSD:n hoidossa on myös - yhä suositumpi tutkijoiden keskuudessa. Edistyminen johtuu suurelta osin Rick Doblinvoittoa tavoittelematon MAPS (tai Psykedeelitutkimuksen monitieteinen yhdistys).. Hän on levittänyt sanaa, jonka sienestäjät ovat jo pitkään tienneet - että taikasienet eivät ainoastaan avaa mieltäsi, vaan ne voivat myös avata sydämesi parantumista varten. Mitä tulee lailliseen hyväksyntään, se etenee hitaasti, mutta olemme varmasti... sinne pääseminen.

Mitä mieltä olette? Olisitko avoin psykedeelillä tuetulle psykoterapialle kumppanisi kanssa? Jaa ajatuksesi alla!